Klassinen omenapiirakka ja vanilla custard

Tervehdys pitkästä aikaa! Elän tällä hetkellä aikoja, kun minun pitäisi opiskella ahkerasti. Avoimen yliopiston opinnot painavat päälle, ja samalla pitäisi ajatella pikku hiljaa yhteishakua ja pääsykokeita. Joten luonnollisesti kun leivon, leivon jotain työlästä ja aikaa vievää =D, kunnon prokrastinaatio.

Viikolla pelasimme Dungeons&Dragonsia, ja halusin leipoa sen kaveriksi jotain teemaan sopivaa. Leivottavaksi päätyi klassinen omenapiiras taikinakannella, ja sen kaveriksi brittiohjeella tuhti vaniljakastike. Piirasta leipoessa oli sellainen olo, että ymmärsi hyvin miksi Lumikki kaipasi pikkulintujen apua kannen koristelussa!

Vanilla custard 

3 dl maitoa
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl vanilja-aromia
(Dr. Oetkerin vaniljamyllystä mieleinen rouhaisu)
4 kananmunankeltuaista
1,5 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria

Kaada kattilaan maito, kerma ja vaniljat. Kuumenna tasaisesti sekoittaen, ei kiehuvaksi asti. Yhdistä toisessa astiassa keskenään keltuaiset, maissitärkkelys sekä sokeri. Lisää seos kattilaan koko ajan sekoittaen. Keitä koko ajan sekoittaen kunnes kastike sakenee. Kaada pois kattilasta haluamaasi tarjoilukannuun jäähtymään.

Omenapiirakka 

Taikina
225 g vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
110 g voita
1 kananmuna
3 rkl kylmää vettä

Yhdistä jauhot ja sokeri, ja sekoita voin kanssa kunnes seos muodostuu "murusiksi." Lisää kananmuna ja vesi sekoittaen. Jaa taikina kahteen osaan ja paketoi kumpikin osa kelmuun. Aseta omenoiden valmistelun ajaksi jääkaappiin.

Täyte
3-4 omenaa
5 rkl sokeria
0,5 rkl kanelia
puolikkaan sitruunan mehu

Viipaloi omenat ohuiksi siivuiksi, sekoita mausteen joukkoon. Voitele piirakkavuoka.

Ota ensimmäinen taikinan puolikas kylmästä ja levitä vuuan pohjalle ja reunoille. Lisää omenaseos pohjan päälle. Ota toinen taikinan puolikas esiin, ja jauhojen avulla kauli ohueksi levyksi. Nosta taikinalevy piirakan kanneksi, leikkaa ylimenevät osat irti ja haarukan avulla paina reunat kiinni toisiinsa. Ylimenneestä taikinasta leikkasin koristeeksi kolme lehteä piirakan keskelle. Rei'itä kansi tasaisesti haarukan piikeillä.

Voiteluun
kananmuna
sokeria

Voitele piiras kauttaaltaan kananmunalla, ja ripottele päälle sokeri. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia.

Vuosipäivitystä

Makeita herkkuja vuoden varrelta. 

Hiljainen vuosi takana leipomisen osalta? No ei niinkään, mutta ei kyllä mitään erityisen vallankumouksellisiakaan ohjeita testauksessa tai kehityksessä. Maaliskuun edellisen postauksen jälkeisistä pippaloista tähän päivään, Instagram-tililläni on vain 11 reseptiaiheista kuvaa. Aikaisempiin vuosiin verrattuna vähän.

Valkosuklaavadelmakakku sekä kolmen suklaan mansikkakakku

Olen innostunut tämän vuoden aikana niin kutsutuista "Naked Cake" -ohjeista. Paljon jakamistahan niissä ei ole, kyseessä on täytekakku, jonka kerrokset jätetään näkyviin, ja lopuksi kakun päälle pinotaan hurmaavan sotkuisasti kaikki täyte-elementit läjään. Kokeilujeni kautta olen todennut, että toimiva nakukakku koostuu erilaisista määristä erilaisia suklaita, marjoista ja runsaasta määrästä kermaa. Kakun ulkonäkö miellyttää silmääni, huolittelemattomuus on iso kontrasti totuttuun sokerimassaviimeistelyyn. En ole enää pahemmin tehnyt hyydykekakkuja, mutta niidenkin harvojen pintaviimeistely näyttää enemmän läjältä kuin kauniilta kiillepinnalta.

Suolaisia

Teen aina vähemmän suolaisia kuin makeita leivonnaisia. Pitäydyn vanhoissa, hyviksi todetuissa, ja usein mieheni on vastuussa pippaloidemme suolaisesta tarjonnasta, jotta minulle jää aikaa keskittyä makeiden näpertämiseen. Ylläolevasta kollaasista näkyy raapaisu tältä vuodelta.
Kokeilin Pretzelien tekoa, muutamankin kerran kun tulos oli hyvä. Ruokasooda-kiehautus oli yllättävän helppo ylimääräinen mutka toteutettavaksi.
Keskimmäisen kuvan salaatti on hyvä esimerkki juhlatarjottavastamme: pastaa, kasviksia ja jotain juustoa, niin koossa on kaikille (ystäväpiirissämme ei ole vegaaneja) kelpaava, ruokaisa salaatti.
Piiraita tykkään tehdä niin arkeen kuin juhlaan. Suolainen piirakka on helppo: pohja-aineet löytyvät aina kuiva-aineista, ja täytteeksi on helppo kaataa jääkaapin tähteitä. Tähän kollaasiin päätyi toki suunnitellumpi piiras, tankoparsakokeiluni.


Koitan lähipäivinä tuoda joitain tämän vuoden suosikkejani tarkempaan syynäykseen. Ja joulun alla tulee toivottavasti kokeiltua jotain uuttakin. =)

Punaherukka-sitruunajuustokakku

Hyvää pääsiäistä!

Juhlapyhien viettoon halusin tehdä värikkään, ja makean pirtsakan kakun peli-iltamme herkkupöytään.

Lopputuloksena syntyi tällainen raikkaan makea juustokakku punaherukkatäytteellä, oreo-pohjalla, ja väliin piilotettuna yllätyksenä sitruunavanukaskerros!
Oreot voi helposti korvata tavallisilla dominoilla, itselläni pyöri kaapissa tuliaislaatikko niin hyödynsin käyttöön.

Punaherukka-sitruunajuustokakku

Pohja

20 kpl oreo-keksejä
50 g voita

Murskaa keksit täytteineen tehosekoittimessa. Sulata voi, ja lisää keksimurskan sekaan. Aseta 20 cm irtopohjavuuan reunat haluamallesi tarjoilulautaselle, ja painele pohjakerros vuuan sisään lautaselle. Nosta jääkaappiin jähmettymään.

Sitruunavanukas

5 rkl sitruunamehua
½ dl sokeria
2 dl vettä
2 rkl perunajauhoja
1 rkl voita
2 kananmunan keltuaista

Laita kaikki aineet keskenään paksupohjaiseen kattilaan, ja sekoita yhteen. Kuumenna seos hellalla koko ajan sekoittaen, kunnes sakenee ja pulpahtaa muutaman kerran. Varo polttamasta pohjaan. Nosta hetkeksi jäähtymään.

Punaherukkaseos

4 kananmunan valkuaista
½ dl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl punaherukoita (jäisenä)
5 liivatelehteä
½ dl appelsiinituoremehua

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Vaahdota kananmunanvalkuaiset kiiltäväksi, kiinteäksi vaahdoksi. Lisää sekaan sokeri, tuorejuusto ja soseutetut punaherukat. Kuumenna tuoremehu kiehuvaksi, ja liota pehmenneet liivatelehdet mehuun. Kaada seokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.


Nosta keksipohja jääkaapista esiin. Kaada sitruunavanukas pohjan päälle ja painele tasaiseksi. Vanukkaan ei tarvitse yltää reunoihin asti, vaan jää noin sentin päähän reunoista piiloon yllätykseksi. Kaada pohjan ja vanukkaan päälle punaherukkaseos.

Nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään neljäksi tunniksi, mielellään seuraavaan päivään.

Koristelin pohjan Dr. Oetkerin värikkäillä rakeilla juuri ennen tarjoilua.

Mantelivaniljakeksit amerikkalaiseen tapaan

Viime viikonloppuna oli Porissa pelitapahtuma, Luminyrkki, jonka pöytäpeliseuran osioon päädyin kahviovastaavaksi. Ja koska aina on pakko leipoa jotain kivaa, tällä kertaa päädyin kekseihin. Kahvioon tarjottavaksi päätyikin sitten kahta erilaista sorttia, aiemmin esittelemäni suklaakeksit, sekä uusi tuttavuus, joka nyt pääsee esittelyyn.

Sain joululahjaksi suositun Youtube-kanavaa pitävän Rosanna Pansinon ensimmäisen keittokirjan, Nerdy Nummies. Olen nyt muutaman kerran päässyt kokeilemaan, isommassakin mittakaavassa yhtä kirjan ohjeista, ja voinkin lämpimästi suositella tätä periamerikkalaisten pikkuleipien ohjetta. Alkuperäiset mitat ovat amerikkalaisina kuppeina, joita en kokatessa lähtenyt muuntamaan (itselläni on käytössä kuppimitta). Käännän mitat kuitenkin nyt ohjeeseen, yksi kuppihan (cup) on n. 2,5 dl.

Keksejä voi tehdä monenmuotoisia ja -kokoisia, minulla oli käytössä kuusikulmainen, n. 10 cm halkaisijaltaan oleva muotti.

Noppakeksit

Mantelivaniljakeksit:
4 dl sokeria (1,5 cups)
225 g rasvaa
2 kananmunaa
1,8 dl mantelijauhoja (3/4 cup)
7,5 dl vehnäjauhoja (3 cups)
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
½ tl muskottipähkinää
ripaus suolaa

Sekoita sokeri ja rasva yhteen yleiskoneella. Lisää kananmunat yksi kerrallaan, samalla sekoittaen. Yhdistä kuivat aineet keskenään, ja lisää seokseen.
Jaa taikinamassa kahteen osaan, ja painele kelmun sisään noin 3 sentin paksuisena levynä. Nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi (halutessasi vaikka yön yli).

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Ota työstettäväksi yksi "taikinalevy" kerrallaan. Jauhota työtaso ja kaulin vehnäjauhoilla, ja kauli taikinalevy noin sentin vahvuiseksi. Leikkaa kuusikulmaisella piparimuotilla keksit, ja nostele leivinpaperille. Keksit eivät leviä suuremmin uunissa, joten isoa väliä niiden väliin ei tarvitse jättää.

Paistoaika vaihtelee uunista (ja keksien koosta) riippuen, itselläni keksien kypsymiseen meni 8 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa suositeltu paistoaika oli 12-13 minuuttia, mutta oma muottini oli paljon pienempi kuin Rosannalla. Resepti neuvoo, että keksin tulisi olla kiinteä kosketettaessa, mutta ei vielä ruskistunut reunoilta.

Anna jäähtyä kunnolla ennen kuorrutusta.

Kuorrute:
värilliset:
3 kananmunan valkuaista
300 g tomusokeria
haluamaasi elintarvikeväriä

valkoinen:
2 kananmunan valkuaista
200 g tomusokeria

Valmistele ja pursota ensin värillinen kuorrute, ja anna ensimmäisen kerroksen kuivua 1-2 tuntia ennen toisen kerroksen lisäämistä.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi. Lisää sitten koko ajan sekoittaen sekaan tomusokeria, noin ruokalusikallinen kerrallaan. Lopuksi kääntele sekaan haluamaasi väriainetta.

Itselläni oli käytössä jauhemaista väriä, mitä kului mielestäni turhan paljon. Nestemäisessä värissä olisi ehkä enemmän pigmenttiä.
Koska halusin sekä punaisia että sinisiä noppia, jaoin ennen värjäämistä värillisen kuorrutteen puoliksi eri kulhoihin.

Pohjan pursottamiseen käytin pyöreäkärkistä tyllaa, kokoa kolme. Valkoisten noppakuvioiden pursottamiseen otin koon yksi tyllan.

Julkaisemattomia reseptejä

Vuodelta 2015 jäi syystä tai toisesta jonkin verran reseptejä julkaisematta. Kuvia silti tuli napsittua, joten fiilistelyn vuoksi muutamia pääsee näytille edes siinä muodossa.

Syksyiset omenamuffinit

Nyt jouluvapailla on hyvää aikaa purkaa syksyltä bloggaamatta jääneitä ohjeita tännekin. Yksi todellinen onnistuminen olivat ihanat omenamuffinit.

Omenamuffinit
n. 24 kpl

200 g rasvaa
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa
200 g rahkaa

Täyte:
2 omenaa
2 rkl fariinisokeria
2 tl kanelia

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää jauhot ja rahka taikinaan koko ajan sekoittaen. Jaa taikina muffinivuokiin. Itse käytän nykyään aina muffinivuokaa paistamiseen, niin saa kaikista kauneimman muodon muffineihin, eivätkä ne pääse 'levahtamaan' sivuille.

Leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi. Yhdistä fariinisokeri ja kaneli keskenään. Kierittele omenapalaset mausteseoksessa. Painele sitten omenapalasia muffineihin sisälle piiloon, perikolme palaa per muffini.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.


Muffinit toimivat loistavasti ilman kuvissa näkyvää kuorrutusta, mutta onhan se kiva lisä.
Kuorrutteessa on purkki tuorejuustoa ja purkki vatkattua vispikermaa yhdistettynä. Lisäksi maustoin yhdistelmän runsaalla kädellä vaniljasokeria, jotta sain kivan vaniljakastikemaisen maun kuorrutteeseen. Pursotuksen jälkeen ripottelin päälle vielä hieman vihreitä sokerikoristeita sekä ripauksen kanelia.

Saaristolaisleipä joulupöytään

Joulun kunniaksi laitan jakoon isäni vaimolta saamani ohjeen kunnon perinteiseen saaristolaisleipään. Olen itse leiponut näitä tuomisiksi tänä vuonna, joulukukan asemesta. 

Saaristolaisleipä 

(ohjeella tulee kaksi leipää)

5 dl appelsiinimehua

1 tuorehiiva

1,5 dl tummaa siirappia

1 rkl suolaa

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl kaljamaltaita

1,5 dl (vehnä- tai )kauraleseitä

6 dl hiivaleipäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen appelsiinimehuun. Lisää sekaan siirappi ja suola. Sekoita jauhot keskenään, ja lisää sitten seokseen. Sekoita tasaiseksi. Voitele kaksi suorakaiteen muotoista leipävuokaa (itse käytin pahvisia kertakäyttövuokia, joita ei tarvinnut voidella) ja kaada seos vuokiin. 

Nosta vuuat vedottomaan paikkaan liinan alle, ja anna nousta 1,5 tuntia. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Paista leipiä ensin tunti, valele vesi-siirappiseoksella, ja nosta takaisin uuniin vielä puoleksi tunniksi. 

Inspiraatiota

Long time no see. Leivottua on tullut harvemmin lähiaikoina, ja vielä harvemmin mitään uutta (ja onnistunutta). Muutamia esittelemisen arvoisia on syntynyt, mutta kuvaus on unohtunut, tai aikaa on kulunut liian kauan ja resepti on unohtunut. =D  Yksi syksyinen omenamuffinin ohje on tuloillaan, toivottavasti saan sen lähipäivinä kirjoitettua ylös ja nettiin.

Tänään kuitenkin löysin jotain varsin inspiroivaa, mikä toivottavasti saa tämänkin blogin aktivoitumaan.

Törmäsin näet Netflixissä uuteen sarjaan! Kyseessä on The Great British Baking Show. Rauhallisen koti-illan viihdykkeeksi katsoin putkeen ensimmäisen kauden kolme ensimmäista jaksoa, ja voi mitä ihanuuksia siellä leivotaankaan! Todella kauniita kakkuja, makeita ja etenkin ihania suolaisia keksejä, ja viimeisimpänä upeita leipiä. Tuli oikein into itsekin ruveta väkertämään leipiä kunnollisella sitkolla, suurella kärsivällisyydellä. Ciabatta alkoi myöskin heti kolkuttelemaan takaraivossa...

Daim-sitrusjuustokakku marengilla

Reseptien varioiminen on suosikkiharrastuksiani. Kun löydän jonkin hyvän tuntuisen ohjeen, saatan ensimmäisellä leivontakerralla noudattaa reseptiä. En kuitenkaan ikinä enää toisella kerralla, ja hyvin harvoin teen montaa kertaa tismalleen samanlaista leipomusta. Yksi tällaisista harvinaisuuksista on ollut daim-valkosuklaa-juustokakkuni, varma ja hyvä.

Viimeksi juustokakkua väkertäessäni halusin kuitenkin tehdä jotain aivan uutta, mutta silti varmalla onnistumisella. Siksi tähän variaatiooni hain inspiraatiota Hellapoliisin kakkukansioista, ja yhtenä elementtinä päätin hyödyntää daim-valkosuklaakakkuani. Ja tällainen lopputulos syntyi:

Daim-sitrusjuustokakku

2 kpl paketti valmiita marenkilevyjä
purkki säilykemandariineja

Alempi kerros
2 dl vispikermaa
130 g valkosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
2 isoa daim-patukkaa murskattuna

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa esim. mikrossa, vaahdota kerma. Lisää kerman sekaan tuorejuusto, sokerit ja sulatettu suklaa. Kuumenna sitruunamehu vesitilkan kanssa kiehuvaksi ja liota sekaan ylimääräisestä nesteestä puristetut liivatelehdet. Lisää liivateseos täytteeseen ja lopuksi kääntele sekaan suurin osa daim-murskasta (säästä pieni osa koristeluun). Aseta 20 cm irtopohjavuoka tarjoilulautaselle, laita vuuan sisään yksi marenkilevy ja kaada alempi kakkukerros levyn päälle.

Ylempi kerros
2 dl vispikermaa
1 purkki maitorahkaa
1 dl sokeria
2 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
½ dl appelsiinimehua

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma ja lisää sekaan maitorahka, sokerit ja sitruunamehu. Kuumenna appelsiinimehu kattilassa kiehuvaksi ja liota sekaan ylimääräisestä nesteestä puristetut liivatelehdet. Lisää liivateseos täytteeseen. Aseta alemman täytekerroksen päälle toinen marenkilevy, ja kaada päälle ylempi täytekerros.

Nosta kakku jähmettymään kylmään (yön yli jääkaapissa tai jos on kiire, puoli tuntia pakastimessa, ~2 tuntia jääkaapissa). Irrota irtopohjavuuan reunat kakun ympärillä ja koristele daim-murskalla ja mandariinilohkoilla.

Ilmeisesti marenki laittoi kakun "itkemään", vetistämään, joten kakku on parhaillaan ulkonäöllisesti pienen ajan sisällä. Itse valmistin kakun pakastimen kautta yhteensä kahden tunnin hyydytyksellä, ja hyvää tuli.

Domino-cashew-palat

Kokeilin jo jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa jännittävän oloista amerikkalaisohjetta nimeltään Lumps of Coal. Ohje oli hyvin yksinkertainen, voita, vaahtokarkkeja ja Oreo-keksejä; sulaksi, murskaksi, yhteen ja kylmään. Leikataan söpöiksi paloiksi kuin toffee. Ohje oli toimiva ja hyvänmakuinen, mutta mielestäni kaipasi hiukan jotain. Aikani testailtuani (erilaisilla kekseillä yms.) olen löytänyt mielestäni aika täydellisen pikkunaposteltavan ohjeen makean nälkään.

Domino-cashew-palat

350 g Domino Original -keksejä
n .100 g vaahtokarkkeja
4 rkl voita
1-2 dl hunajapaahdettuja cashew-pähkinöitä (esim. Punnitse&Säästä)

Jauha Domino-keksit täytteineen. Laita vaahtokarkit ja voi kulhoon, sulata mikrossa 30 sekunnin sykleissä. Yhdistä jauhetut keksit ja vaahtokarkkiseos keskenään, sekoita tasaiseksi. Lisää pähkinät.

Aseta uunivuokaan/muuhun astiaan leivinpaperi. Kaada massa paperille ja taita paperia massan päälle, painele tasaiseksi. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Leikkaa mukavan kokoisiksi paloiksi ja tarjoa.

Lämpimässä palat käyvät tahmeammiksi, mutta voi hyvin asettaa tarjolle kuten yllä, irtoavat kyllä toisistaan.